Aliverkkolaskuri

Muut työkalut

IP-aliverkon laskin

Laitteen IP-osoite on yksilöllinen tunniste, joka sisältää tiedot tämän laitteen sijainnista ja sen saatavuuden tasosta yhteydenottoa varten.

Laitteiden IP-osoitteen olemassaolo on edellytys niiden väliselle tiedonvaihdolle. IP-osoite-termin yksinkertaistamiseksi voimme vetää analogian tunnetun postiosoitteen kanssa, joka mahdollistaa kirjeen tai paketin toimittamisen tiukasti määritellylle vastaanottajalle. Samanlainen prosessi tapahtuu lähetettäessä tietoja (viestejä) laitteesta toiseen. Tässä toiminnossa IP-osoitteella on postiosoitteen rooli. Lyhenne IP tarkoittaa "Internet Protocol" ja viittaa sääntöihin, jotka määrittävät Internetin (lähiverkon) kautta lähettämiemme tietojen muodon.

IP-osoitteen laitetiedot

Verkossa näkyvä vakio-IP-osoite on joukko numeroita, jotka on jaettu 4 ryhmään pisteillä.

192.168.0.1 on yleisin IP-osoite useimmille reitittimille ja modeemeille. Monet meistä ovat toistuvasti kirjoittaneet tämän merkkiyhdistelmän päästäkseen modeemin tai reitittimen asetusvalikkoon.

Yllä olevassa osoitteessa meillä on 4 numeroa, joista jokainen on esitetty oktettina – kahdeksannumeroisena binaarilukuna. Sen arvot voidaan kuvata välillä 0000 0000 - 1111 1111. Kuvaus voidaan myös kirjoittaa desimaalimerkinnöillä ja se voi olla välillä 0 - 255 (256 arvoa).

Tässä tapauksessa osoitealue on 0.0.0.0 - 255.255.255.255. Kun lasketaan kaikki mahdolliset merkinnät eli IP-osoitteet, saadaan luku 4 294 967 296.

Yllä oleva tietuemuoto on nimeltään IPv4, ja se on osoitteen 32-bittinen vakiomuoto. Tällä hetkellä se on verkon suosituin ja kysytyin. IPv4 ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen, vaan olemassa on myös 128-bittinen standardi nimeltä IPv6. Tässä muodossa olevien osoitteiden määrällä on niin suuri arvo, että se voi tarjota biljoonia osoitteita jokaiselle planeettamme asukkaalle.

Kuvauksessamme noudatamme IPv4-standardia, mutta kaikki säännöt ja periaatteet ovat varsin olennaisia IPv6:lle.

IP-osoitteen koostumus

Vakio-IP-osoite ei ole vain joukko numeroita, vaan tämä merkintä sisältää tietoa, ja se voidaan jakaa rakenteellisesti kahteen osaan:

isäntänumerot,
verkkonumero.

Esimerkiksi tuttu 192.168.1.34-osoite sisältää seuraavat tiedot:

192.168.1 — verkon numero,
34 on laitteesi (isäntä) numero.

Muuten, kaikki samassa verkossa olevat laitteet alkavat numerosta 192.168.1. Jos laitteen IP-osoite sisältää merkinnän 192.168.2, se ei saa yhteyttä edelliseen laitteeseen (192.168.1). Tällaisten laitteiden liittämiseksi toisiinsa tarvitset erillisen reitittimen, joka varmistaa tämän tehtävän suorittamisen. Tämä reititin toimii siltana – tiedot yhdestä verkosta voivat kulkea sen kautta toiseen verkkoon.

IP-osoitteen luokitus

IP-osoitteiden käytön tehostamiseksi ne luokitellaan seuraavien tyyppien mukaan.

Luokka A – suuret verkot.
Luokka B – keskikokoiset verkot.
C-luokka – pienet verkot.
Luokka D – varatut osoitteet muodossa 127.0.0.0 (localhost).
Luokka E – varatut osoitteet muodossa 192.168.X.X. (Modeemien ja reitittimien ID).

Huolimatta näennäisesti valtavasta käytettävissä olevien IP-osoitteiden määrästä, niitä on vähän verrattuna verkon laitteiden (isäntien) määrään. Tämä ongelma johti siirtymiseen IPv6-standardin IP-osoitteiden aktiiviseen käyttöön Internet-palveluntarjoajien työssä. Jos IPv4-muodossa oleva osoite on kuitenkin helppo muuntaa IPv6:ksi, sitä ei ole enää mahdollista muuntaa takaisin IPv4:ksi.

Koska kaikki palveluntarjoajat eivät ole siirtäneet tilaajiaan IPv4-muodosta IPv6-muotoon, molemmat osoitteet hallitsevat verkossa. Ongelma tässä eri standardien yhdistetyssä käytössä on niiden yhteensopimattomuus, ja sen ratkaisemiseksi käytetään erityistä "tunnelointi"-nimistä algoritmia. Se koostuu erityisen kanavan luomisesta, jonka kautta laitteet, joilla on eri IP-osoitestandardit, voivat vaihtaa tietoja.

IP-osoitelaitteen ominaisuuksien tunteminen on edellytys verkkojen itsenäiselle suunnittelulle sekä useiden muiden Internetin ja lähiverkkojen asennukseen liittyvien tehtävien ratkaisemisessa.

Aliverkon peitteen laskin

Aliverkon peite on erityinen algoritmi, jonka avulla voit poimia verkkonumeron ja laitteen (isäntä) numeron IP-osoitteesta. Visuaalisesti aliverkon peitteen merkintä voidaan helposti sekoittaa tavalliseen IP-osoitteeseen, mutta todellisuudessa sen merkintä sisältää ykkösten ja nollien sarjan, joka osoittaa kuinka monta bittiä IP-osoitteessa on verkkonumeron varaamassa ja kuinka monta bittiä ovat laitteen (isäntä) numeron mukaan.

Lisäksi tämän algoritmin avulla luodaan useita aliverkkoja yhteen suureen verkkoon. Jos tämä menetelmä on otettu käyttöön, aliverkot voidaan yhdistää yhdellä tietokoneella, joka toimii reitittimenä. Tämän lähestymistavan avulla eri verkkojen isännät voivat muodostaa yhteyden toisiinsa.

Mikä on aliverkon peite ja miten se lasketaan

Aliverkon peite, kuten IP-osoite, koostuu neljästä numerosta: 255.255.0.0.

Syötteen alku muistuttaa visuaalisesti IP-osoitteen muotoa. Jos yllä oleva merkintä esitetään binäärikoodina, saadaan seuraava järjestys: 1111 1111 0000 0000. Tässä merkinnässä nollat antavat tietoa laitteen (isäntä) numerosta ja ykköset - verkkonumerosta.

Käytä maskin luomiseen yleensä loogisia operaattoreita "AND" ja "NOT". Kun tiedämme, kuinka ne toimivat, voimme käytännössä saada aliverkon peitteen mistä tahansa IP-osoitteesta.

Kuinka aliverkon peite valitaan

Useimmissa tapauksissa aliverkon peite asetetaan ohjelmallisesti. Tämä voidaan tehdä palvelinta tai järjestelmää määritettäessä. Jotta käyttäjä saa selville aliverkon peitteen, sinun on löydettävä sen kuvaus, joka löytyy verkon lisäasetuksista.

Massi sisältää tietoa verkkonumeron bittien määrästä. Esimerkiksi suuressa verkossa vain ensimmäinen numero on numero: 255.0.0.0. Pienessä verkossa merkintä 255.255.255.0 on merkityksellinen, jossa verkon numero on merkitty kolmella ensimmäisellä numerolla.

Toinen tapa aliverkon peitteitä käytetään

Laite- ja verkkonumeroiden korostaminen aliverkon peitteen avulla ei ole niiden ainoa hyödyllinen ominaisuus.

Tämän algoritmin avulla on mahdollista jakaa suuret verkot pienempiin. Voimme käyttää tätä mahdollisuutta esimerkiksi silloin, kun edessämme on jakaa yrityksen yleinen verkko osastoihin ja toimistoihin, jotka ovat erillään toisistaan, mutta sijaitsevat samassa rakennuksessa.

Oletetaan, että meillä on verkkonumero 185.12.0.0 ja maski 255.255.0.0. Tämä verkko pystyy tarjoamaan yli 65 000 laitetta, mikä riittää kaikkien tietokoneiden sijoittamiseen samaan toimistoon.

Mutta mitä tehdä, kun meillä on useita pieniä toimistoja samassa rakennuksessa ja tarvitsemme ne kaikki liitettäväksi verkkoon? Uuden verkon luominen, jossa on kymmeniä tuhansia IP-osoitteita kullekin yksittäiselle toimistolle, on varsin irrationaalinen ratkaisu. Siksi uskomme, että käytännöllisin tapa selvitä tilanteesta on jakaa 185.12.0.0-verkko erillisiin aliverkkoihin.

Tämän tehtävän toteuttamiseksi otamme maskin 255.255.255.0 255.255.0.0 sijaan. Tämän seurauksena meillä on 256 pientä aliverkkoa yhdessä suuressa verkossa. Jokainen aliverkko pystyy tukemaan 256 laitetta.

Jos toimistossa on enemmän laitteita, voimme käyttää maskia 255.255.254.0. Näin voimme yhdistää verkkoon jopa 512 laitetta, mutta aliverkkojen määrä vähenee 128:aan.

Aliverkkojen laskeminen

Aliverkon peitteen laskeminen on usein tarpeen – tämä on tärkeää tapauksissa, joissa meidän on tärkeää määrittää IP-osoitteiden määrä yhdessä aliverkossa tai määrittää laitteita, kuten modeemi, reititin ja niin edelleen.

Jos haluat laskea aliverkkojen määrän manuaalisesti, voit käyttää yleistä peruskaavaa:

232 - N - 2,

jossa N on aliverkon pituus (bittien määrä).

Kuitenkin harvoin kukaan laskee aliverkkojen määrää manuaalisesti, koska tätä tarkoitusta varten verkossa on erityisiä laskimia, joiden avulla voit tehdä kaikki laskelmat verkossa.

Aliverkon peitteen laskeminen on melko monimutkainen tehtävä, jonka toteuttamiseksi sinun on tiedettävä verkkojen rakentamisen perusteet. Tämän tehtävän yksinkertaistamiseksi asiantuntijat ovat kuitenkin luoneet erityisiä laskimia, jotka voivat yksinkertaistaa huomattavasti aliverkon peitteen laskemista kaikkien lähtötietojen läsnä ollessa.